Poliisi suojelee Rosatomin voimalaa aktivisteilta

Käännös julkaistu kirjoittajan luvalla.
Alkuperäinen artikkeli 1.5.2016: http://bellona.ru/2016/05/01/hanhikivi-camp-2/

Hanhikiven niemi, Suomi — arsenaalina kumiluoteja, kyynelkaasua, etälamauttimia ja poliisikoiria, kun Rosatomin ydinvoimalahanketta suojellaan Pohjois-Suomessa. Toimintaviikon aikana huhtikuussa 2016 aktivistit onnistuivat seisauttamaan työt rakennustyömaalla ja tukkimaan ainoan työmaalle johtavan tien useaan otteeseen, mutta tällä kertaa protestileiri häädettiin.

Torstaina 28. huhtikuuta poliisi hyökkäsi Rosatomin rakennustyömaan läheisyydessä olevaan telttaleiriin ja hääti sen käyttäen kumiluoteja, pippurikaasua ja poliisikoiria. Seuraavana päivänä tuli tieto, että hieman kauempana sijainnut tukipiste oli häädetty myös. Aktivistit olivat valmistautuneet poliisiväkivaltaan ja sanoivat, että protestit tulevat jatkumaan häädöstä huolimatta.

Suomessa vastustetaan Rosatomia

Syitä on useita. Ensinnäkin moni ihmettelee uuden reaktorin rakentamista Fukusiman ja Chernobylin kaltaisten tragedioiden jälkeen, aikana, jolloin on päivän selvää, että ydinvoimasta tulisi päästä eroon. Siksi toiseksi on huolestuttavaa, että Venäjän valtion korporaatio Rosatom sotkeutuu Suomen energiapolitiikkaan. Suomalainen energiayhtiö Fennovoima oli konkurssin partaalla sen jälkeen, kun vuosina 2011-2012 monet sijoittajat sanoutuivat irti hankkeesta, jolloin suomalainen ydinvoimalahanke olisi voinut tehdä luonnollisen kuoleman puhtaasti taloudellisista syistä. Mutta sitten Rosatom päättää ostaa 34% Fennovoimasta sillä ehdolla, että sekä reaktori, että ydinpolttoaine tulee nimenomaan Venäjän valtion korporaation toimittamana.

«Meidän kotimme ei ole ydinvoimalaa varten» – juliste Hanhikiven työmaan läheisyydessä.

Kuva: Andrey Ozharovskiy / Bellona

 

 

 

 

«Missään ei ole testattu tätä VVER-1200 reaktorityyppiä. Skandaalit ja viivästykset Leningrad II:n työmaalla, jonne rakennetaan samantyyppistä reaktoria, eivät kasvata luottamusta Fennovoima-Rosatomin hankkeeseen.»

Työt aloitettu ennen voimalan rakentamislupaa

Bellonan kirjeenvaihtaja kävi leirillä vähän ennen sen häätöä. Tällä kertaa aktivistit päättivät järjestää toimintaviikon tätä vaarallista hanketta vastaan keväällä Chernobylin onnettomuuden vuosipäivän tienoilla, ennen vappua.

Juliste lähellä Fennovoiman työmaata.

Kuva: Andrey Ozharovskiy

 

 

 

 

 

Olin täällä vuosi sitten. Tietyt asiat eivät olleet muuttuneet: julisteet tien varsilla – «Ydinvoimaa? Ei kiitos!», «Meidän kotimme ei ole ydinvoimalaa varten» – ovat säilyneet. Mutta jokin on muuttunut. On rakennettu kolmikerroksinen rakennus, toimistohotelli Energy Tower -kyltillä , ja jonne sanotaan Rosatomin toimiston sijoitettavan. Rakennus on saanut seinäänsä punaista spraymaalia, ilmeisesti protestin merkkinä sekin. Hanhikiven niemen työmaa-alue on jo luovutettu Fennovoima-Rosatomin käyttöön, vaikka rakentamislupaa ydinvoimalalle ei vielä ole. Metsät on hakattu, monet mökit on purettu maantasalle, on rakennettu teitä sekä pieni parakkikylä työntekijöille. Tämä kaikki on kaksinkertaisen aitauksen suojissa. Ulommainen aitaus näyttää ulospäin aika heiveröiseltä, mutta kymmenien metrien päässä on jykevä aitaus piikkilankoineen.

Ydinvoimalatyömaan aitaus ulottuu merelle asti.

Kuva: Andrey Ozharovskiy

 

 

 

 

 

Pääsy historialliselle Hanhikivelle on evätty. Ystävälliset ja hyvin englantia puhuvat yksityisen vartiointifirman työntekijät kertoivat minulle, että rajoitettu mahdollisuus vierailla kivellä on väliaikainen. He eivät kuitenkaan voineet kertoa, kuinka pitkään pääsyä muistomerkille rajoitetaan. Aiemmin Fennovoima oli ilmoittanut, että pääsy kivelle tullaan turvaamaan.

Joka puolella näkyy sisäministeriön keltaisia kylttejä, joissa kielletään oleskelu alueella.

Kuitenkaan, kun minä kävelin ulomman aidan viertä, kukaan ei pysäyttänyt minua. Ainoan asfaltoidun työmaalle johtavan tien varrelle on pystytetty jo bussipysäkkejä, suojateitä on merkitty, on tehty jopa pyörätie. Noin vartin välein ohitseni ajaa vartijoiden autoja ja kerran tunnissa silmiin osuu poliisiauto.

Leiri metsässä

Ydinvoiman vastustajat ovat pystyttäneet leirin Hanhikiven niemelle noin kilometrin päähän työmaalle johtavasta asfalttitiestä. Heti alkuun he tukkivat työmaalle johtavan oikotien rakentamalla useita barrikaadeja leirin läheisyydessä, sekä rakentamalla puurungoista korkealle ulottuvan kolmijalan, eli tripodin. Poliisi kävi useaan otteeseen barrikadien tuntumassa, mutta eivät tehneet mitään.

Keittiö ns. kakkosleirillä hieman kauempana työmaasta.

Kuva: Andrey Ozharovskiy

 

 

 

 

 

Tuohon aikaan Pohjois-Suomessa lämpötilan laski öisin vielä alle nollan ja paikka paikoin näkyi myös lunta metsässä. Mutta näissä olosuhteissa on täysin mahdollista elää telttaleirissä. Keittiöryhmä valmisti vegaanista ruokaa. Aurinkopaneelit mahdollistivat sen, että saimme ladattua puhelimia ja tietokoneita. Leiri muistutti monella tapaa muita vastaavia leirejä. Osallistujat jakaantuivat pieniin ryhmiin, joista jokainen oli vastuussa omista tehtävistään — veden ja puiden haku, leirin vartiointi, valmistautuminen aktioihin ja niiden toteuttaminen. Toimintaviikko sisälsi myös luentoja ja keskusteluja ydinvoimaan liittyen, tapaamisia asiantuntijoiden kanssa.

Muutaman kilometrin päässä pääleiristä sijaitsi myös kolmas tukikohta. Paikalliset olivat antaneet erään mökin leiriläisille käyttöön ja siitä tuli toimintaviikon mediapiste.

Tapahtumien kulku aikajärjestyksessä

Toiminta aloitettiin jo kauan ennen virallista toimintaviikkoa. Oli päätetty toimia väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden keinoin. Toiminnan päämääränä oli aiheuttaa haittaa työmaalla, pysäyttää työkoneiden toiminta ja sulkea teitä.

Barrikadi leirin läheisyydessä.

Kuva: Аndrey Ozharovskiy

 

 

 

 

 

14. huhtikuuta kolme aktivistia piti kaivinkoneita pysähdyksissä noin kolmen tunnin ajan. He kiipesivät kielletylle alueelle sillä aikaa, kun vartijat leikkivät älypuhelimillaan. Näin minulle kertoivat mediaryhmäläiset. Kaksi aktivistia lukittautui kiinni kaivinkoneisiin sullomalla ketjuissa olevat kätensä rautaputkiin ja putket kiinni koneisiin, kolmas kiinnittäytyi kuorma-autoon U-lukolla. «Kun ydinvoiman vastustaja kieltäytyi aukaisemasta u-lukkoa, poliisit käyttivät häneen etälamautinta kolme kertaa peräkkäin», näin mediaryhmäläiset kertoivat minulle tapahtumien yksityiskohdista. Tämä blokkaus sotki heidän suunnitelmat osallistua samana päivänä Fennovoiman järjestämälle mediakierrokselle heidän työmaalleen.

Tuon päivän tapahtumien jälkeen poliisi ilmoitti, että on valmis käymään keskustelua mielenosoittajien kanssa, mutta aktivistit vastasivat, ettei heillä ole kysymyksiä poliisille. Fennovoimalaiset eivät ole pyrkineet dialogiin aktivistien kanssa.

Sinä päivänä, kun toimintaviikko virallisesti alkoi, eli 22. huhtikuuta, tapahtui ensimmäinen merkittävä konflikti poliisin kanssa. Näin meille raportoi mediaryhmä:

«Aamulla 22. päivä noin kymmenkunta ihmistä aloitti valmistelemaan jotain viikon «avajaisseremonian» kaltaista. He valitsivat klassisen kansalaistottelemattomuuden keinon. Mitä välineitä he aikoivat lopulta käyttää tripodia, ketjuja, vai superliimaa me emme saa tietää, sillä tämä «seremonia» ei lopulta toteutunutkaan. Yksi kaikkein haavoittuvimmista Fennovoima-Rosatomin paikoista on työmaalle johtava tie. Heillä on käytössään vain yksi tie, joka on tarpeeksi vahva painavia kuljetuksia varten. Ja nimenomaan siitä syystä aktivistit halusivat tukkia tämän tien.

Poliisi suihkuttaa pippurikaasua mielenosoittajaa kohti.

Kuva: stopfennovoima.com

 

 

 

 

Kun he pääsivät tielle, heitä vastaan tuli poliisipartio, joka ei ilmeisesti tiennyt miten kohdella rauhanomaisia mielenosoittajia. «Salaman nopeasti poliisi tyhjensi pippurikaasusäiliönsä mielenosoittajia kohti samaan aikaan, kun yksi virkavallan edustaja juoksi ympyrää käsi pistoolilla käyden. He olivat täysin hukassa! Jos tämä on se tyyli, miten kohdellaan ryhmää hippejä, niin mitenköhän he pystyvät kohtaamaan todellisia rikollisia? ihmetteli eräs aktioon osallistunut ja jatkoi «Sillä aikaa, kun poliisit yrittivät käsittää, mitä tapahtuu, he onnistuivat sumuttamaan pippurikaasua erään aktivistin äidin kasvoille, sekä pidättämään tämän».

Keskustelin muutaman sellaisen kanssa, joita kohti poliisi suihkutti pippurikaasua. He olivat ihmeissään siitä, että poliisi käytti tällaisia erikoisvälineitä, ennen kuin aktivistit ehtivät tehdä yhtään mitään. He siis eivät kärsineet siitä, että olisivat jotain tehneet, vain ainoastaan siitä, että heillä kenties oli jotain aikomuksia. Vielä seuraavana päivänä pippurikaasu tuntui silmissä ja oli kivuliasta avata silmiä. Myös silmien pesu aiheutti kipua, mutta he olivat valmiita jatkamaan taistelua.

Toimintaviikon päätapahtuma oli 26. huhtikuuta, jolloin tuli kuluneeksi 30 vuotta Chernobylin onnettomuudesta. Tuona päivänä yli sata ihmistä osallistui välikallattomaan kansalaistottelemattomuusaktioon. Kaikki työt Fennovoiman työmaalla pysähtyivät useiksi tunneiksi.

Klovniarmeija tukkii Fennovoiman työmaalle johtavan tien.

Kuva: stopfennovoima.com

 

 

 

Useita kymmeniä aktivisteja marssi kohti työmaan portteja. Osa heistä edusti ns. klovniarmeijaa, perinteinen toimintatapa, jota monet eurooppalaiset ydinvoiman vastustajat käyttävät. Tämä marssi kohtasi pian poliisin erikoisjoukot. Lopulta mielenosoitus pysähtyi suoraan työmaan porttien eteen. Yksi mielenosoittaja pääsi puikkelehtimaan poliisivartion läpi Fennovoiman työmaalle, muut tukkivat tien ja kieltäytyivät siirtymästä pois. Poliisi pysyi vielä rauhallisena ja pyrki sanoin vaikuttamaan mielenosoittajiin ja pyysi poistumaan. Samaan aikaan erään ryhmän onnistui päästä rakennustyömaan sisäpuolelle muita reittejä vartijoiden huomaamatta. He kiipesivät ainakin kahden raskaan työkoneen päälle ja pysäyttivät näin niiden toiminnan. Jotkut aktivistit kiipesivät työntekijöiden parakkien päälle. Noin kymmenen ihmistä otettiin kiinni työmaan sisäpuolella. Yhtä ihmistä sumutettiin pippurisumutteella tämän istuessa poliisiauton sisäpuolella. Poliisi onnistui kohdistamaan pippurisumutteen myös yhtä YLE:n toimittajaa, Hanna Hantulaa päin hänen tehdessä toimittajan työtään.

«Suomalaiset taitavat olla aika ujoja esittämään mielipiteitään. On selvää, että tämän Fennovoima-Rosatomin voimalan valmistelutyöt ovat ylittäneet monien kärsivällisyyskyvyn ja se on johtanut niin voimakkaaseen pettymykseen, että se on saanut monet lähtemään liikkeelle», ajattelee Toimintaviikon mediaryhmän Venla Simonen.

28. huhtikuuta toimintaviikkoon osallistuneet onnistuivat jälleen tukkimaan työmaalle johtavan tien. Muutamat ihmiset lukittautuivat betonilla täytettyihin painaviin tynnyreihin ja toiset kävivät tielle makaamaan kädet sullottuina jykeviin rautaputkiin, jotta virkavallan olisi vaikeampaa tyhjentää tie.

«Me kaikki olimme järkyttyneitä siitä, millaista väkivaltaa poliisi käytti Chernobylin muistopäivänä. Me pohdiskelimme sitä ja keskustelimme. Päätimme silti jatkaa väkivallattomia kansalaistottelemattomuuden aktioita näyttääksemme, etteivät vihamieliset kommentit tai surulliset tapahtumat estä meitä toimimasta yhdessä» sanoo aktioon osallistunut Lotta Kangas. «Se kovuus, minkä jouduin kohtaamaan vain vahvisti sitä näkemystä, että toimintaa täytyy jatkaa». Tällä kertaa poliisilla kesti lähes kolme tuntia tulla paikalle. Mutta heitä tuli paljon: 712 poliisiautoa, poliisit olivat täysissä varusteissaan ja poliisikoirien kanssa. Alueen yläpuolella lensi jopa poliisin helikopteri. Poliisi purki tien tukkijat. Heistä yksi joutui sairaalaan tutkittavaksi ja muutamat saivat lieviä vammoja. Tuona päivänä yhteensä kymmeniä otettiin kiinni, kun poliisin toiminta ei rajoittunut yksistään blokkauksen purkamiseen tieltä.

Samana päivänä noin kolmen aikaan iltapäivällä poliisin erikoisjoukot koirineen hyökkäsivät kohti leiriä. Aktivistit huusivat megafoniin, etteivät toivo poliisia alueelle, eivätkä halua konfliktia. Mutta poliisi ei vastannut tähän, ei ryhtynyt aiemmin mainostamaansa dialogiin. Oikeuden vartijat käyttivät kumiluoteja häätääkseen aktivistit. Tapahtumapaikalta kuulemieni kertomusten mukaan, muutamat olivat loukkaantuneet. Vastaukseksi jotkut ryhtyivät heittämään kiviä poliisia kohti. He ryhtyivät käyttämään aktiivista vastarintaa. Päivän aikana paloi myös yksi poliisiauto. Poliisi otti kiinni leiristä 35 ihmistä. Vähän myöhemmin poliisi hääti myös toisen, niin sanotun kakkosleirin.

Leiriläiset olivat valmistautuneita jopa tähän. «Protestileiri jatkaa toimintaansa Pyhäjoella ainakin kesän ajan ja ehkä pidempäänkin», he kommentoivat myöhemmin Bellonalle.

Sekaantumisesta Suomen energiapolitiikkaan?

Kun keskutelin Toimintaviikkoon osallistuneiden kanssa, ymmärsin, että tietyssä mielessä meitä onnisti, että suurin osa leiriläisistä ei hyväksy venäläisvastaisia puheita kritisoidessaan Rosatomin ja Fennovoiman sopimusta pelastaa Hanhikiven ydinvoimalahanke talousvaikeuksista. Nationalisteja tai äärioikeistolaisia ei leirillä näkynyt. Ei kuulunut venäläisvastaista retoriikkaa. Sen sijaan, venäläisjärjestöjen tukikirje otettiin ilolla vastaan. Mutta tilanne voi muuttua. Rosatomia ja Fennovoimaa suojelevaa poliisiväkivaltaa levitettiin laajasti suomalaisessa ja kansainvälisessä mediassa. Paikalla raportoimassa olivat YLE, Reuters ja lehti Huvudstadsbladet ja muita.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

«Me haluamme muistuttaa, että Chernobylin voimalan rakensi Rosatomin edeltäjä. Itse en olisi tekemisissä toimijan kanssa, jolla on tällainen maine.», – siteeraa Reuters toimintaviikolle osallistunutta Venla Simosta.

Suomen virallinen energiapolitiikka tuo myös oman osansa tähän konfliktiin. Vuonna 2010 Fennovoima sai Suomen Eduskunnalta luvan hankkeelle sillä tausta-ajatuksella, että se vähentäisi riippuvuutta Venäjän energiasta. Rosatomin tultua mukaan kuvioihin syntyy jälleen riippuvuus venäläisistä energian tuottajista, mutta myös syntyy teknologinen riippuvuus Venäjän valtion korporaatiosta.

Suomen suojelupoliisi Supo:n vuoden 2015 vuosiraportista ilmenee, että sen kansainvälisen toiminnanpäätavoitteisiin kuuluu Suomen energiapolitiikkaan vaikuttaminen. Tekstistä ei kuitenkaan selviä, mistä ulkomaan vallasta tai mistä poliittisesta painostuksesta energiapolitiikan alueella on kyse.